maanantai, 27. maaliskuu 2017

Yhdensananryppyjä tms.

 

 

neitsyttyä

 

 

kurotushuone

 

 

auringonnousuportaat

 

 

rakkausnauha

 

 

pyhäätö

 

 

h

a

l

i  o  n  i

 

 

valonarpoja

 

 

yönarkki

 

 

kahvittua

 

 

huulirosvo

 

 

huulipasto

 

 

kyyneliö

 

 

verbaalijärvi

 

 

silmäsiilo

 

 

iirisukko

 

 

pakkaste

 

 

klitoriski

 

 

yhdensanannus

 

 

 

sunnuntai, 26. maaliskuu 2017

Miten kaikki ehkä alkoi

 

 

Kerran isäukkoni

kunnolla hermostui

ja sanoi

KVAAAAAAK!

Silloin alakerran Kemppaisen sedän

uuni räjähti

ja kerrostalo paloi tuhannen

pimpun päreiksi.

 

Setä tykkäsi esitellä elimiään

muiden postiluukuista.

Kun hän sanoi perään ”Aamen”

silloin oli tosi kyseessä.

Äidit pelottelivat pikkuisiaan,

että jos et syö lautaselta

tillilihaa loppuun,

Kemppaisen setä tulee

ja tarjoaa sinulle venäläistä suklaata

tai pelästyttää sinut taloyhtiön

kuivaushuoneessa.

 

Sinne emme uskaltaneet koskaan mennä

mutta suklaata kyllä maisteltiin.

Ja se oli ihan vitun pahaa.

Sitä me pihan lapsukaiset

kovasti aina ihmeteltiin

että mitä tarkoitti

kun se setä käski heittää jäisen lumpparin

hänen olohuoneen ikkunasta sisään.

 

Kerran Kemppainen otti keltaisen Jopon,

laittoi molempiin sarviin

tyhjillä pulloilla täytetyt kauppakassit

ja lähti ajelemaan

500 metrin päässä olevaan Spariin.

Siltä reissulta hän ei koskaan palannut.

 

Samalla tienoolla pari silminnäkijää

sanoo nähneensä hädissään olevan

Jeesuksen huitomassa tienvieressä

Alepan kauppakassit kädessä.

Tätä ei voida virallisesti vahvistaa.

 

Legenda kertoo,

että setä olisi muuttanut Celesten kylään,

jossa hän imppasi Barbapapojen

polkupyörien renkaista ilmaa

ja että hänestä olisi tullut myöhemmin

pienissä piireissä suosittu vloggaaja

Aatamin tapaan.

Mutta sitten Kemppaisen sydän räjähti

kesken toisen tuotantokauden.

 

Mutta nyt turvat tukkoon kaikki!

Hiekkapimpit käyvät hyökkäykseen.

Älkää häiritkö kiimaista

salapoliisia työssään!

Hän yrittää selvittää tätä

myötähävettävää juonenkulkua.

Vittu mitä Kauniit ja rohkeat-touhua!

Putouksen uusinnatkaan eivät ole

yhtä pahoja.

 

sunnuntai, 26. maaliskuu 2017

Ihanaiset ja ystävyys

 

 

Ääritilassa naiset

ovat toisille naisille

melkoisia tytönmulukeroita.

Jostain käsittämättömästä syystä

heidän pitää vetää älytöntä kulissia,

kaksinaamaisia pikaviestipelleilyjä.

 

Vastaukset ovat pitkiä,

kilvan saatetaan kehua toista

mutta samaan aikaan näpytellessään

haukutaan viestittelykumppania vierustoverille.

Tykätään toisten profiilikuvista

ja kommentoidaan alle jotain siirappista.

Selän takana kuitenkin todetaan ykskantaan

”ruma ämmä” tai muuta vastaavaa.

 

Olenpahan nähnyt sellaisen tilanteen

että nainen on tönäissyt toisen kumoon

yökerhon tanssilattialle

koska on oltu mustasukkaisia toisen miesystävästä.

Puolen tunnin päästä tapahtuneesta

molemmat poseeraavat kaulakkain yhteisessä selfiessä.

 

Minusta tosiystävyys

on muun muassa sitä

että molemmat haluavat nähdä

myös kasvotusten

eikä yhteydenpito tapahdu aina

pelkän Whatsuppin välityksellä.

 

Se on ihan persauksesta

jos vaikka kerran kahdessa kuukaudessa

kysyy kuulumisia

niin vastausta joutuu odottamaan useita päiviä

vaikka viesti on nähty aikoja sitten.

Lopulta se vastaus on vaan jotain

”Ihan hyvin menee” tai ”Eipä tässä ihmeempiä”

Eikä vastaavaa kuulumisien kyselyä

viitsitä tietenkään itse koskaan laittaa.

 

Minusta tällaisilla ”ystävillä”

ei tee hevon pökälettäkään.

Dramakuninkaat ja -kuningattaret

vituttavat oikein urakalla.

Eikö voisi puhua vaan suoraan,

kun kerta vituttaa

eikä näyteltäisi kaveria

jos ei kerta kiinnosta.

 

 

 

lauantai, 25. maaliskuu 2017

Harmitonta

 

 

Heräsin kuudelta.

Vaihdoin lakanat.

Tein aamutoimet.

Söin aamiaiseksi

puuroa ja mustikkasoppaa.

Päälle keitin kahvit.

 

Avasin läppärin

tarkistaakseni yön NHL-tulokset.

Viimeistelin eilen aloittamani

tekstin loppuun asti.

 

Vaikkei siinä ole

vertauskuvia tai loppusointuja

siitä tuli kuitenkin runo

koska se on rivitetty.

 

Menin keittiöön tarkastamaan

jääkaapin sisällön.

Jäljellä enää

purkki maitoa

ja raejuustoa. Dääm!

 

Tein ostoslistan

Puin ylleni housut ja takin

Lompakossa rahaa 20 euroa

Ei mitään hätää.

 

Mutta

 

kaupasta tullessani huomasin

”Voi perhonen, unohdin kotiavaimet!

Mitäs minä nyt teen?".

Kunnes sitten muistin

Isälläni on onneksi vara-avaimet.

 

Soitin isukille

ja hän päästi minut kotiini.

Huh helpotus!

Laitoin ostokset jääkaappiini.

Otin läppärin syliini

jatkaakseni keskenjääneen

Youtube-videon katselua.

 

Köllöttelin sohvalla

kuin aurinkoa ottava Pullervo

 

lihavana

yksinäisenä

mutta onnellisena

 

pussillisen Omar-munkkeja syöneenä

päivän loppuun asti.

 

 

 

(Tämä on jatko-osa runoilleni Sietämätöntä ja Hävytöntä. Vain muutaman häpykarvan tähden- trilogiani huikean eeppinen päätösosa, josta ei yllättäviä twistejä puutu.)

 

 

lauantai, 25. maaliskuu 2017

Luulokuvia Disney-okkultismin laidunmailla

 

pölyjuuresta kasvaa

musta fakiiri

liekehtivät runsaudensarvet

avautuvat edessäni

kehoni pitkospuut

murenevat sienipurtiloiden

ylle väärässä kohtaa

 

haloryöpsähdys, valoryppyjä

aurinkoa vartioiva siniverinen keinussa

maalaen kertoo tarinoitaan

ei tahdo tuntea riepujani selkäpiissä

vaan tunkee minut korvaansa

 

rasvajoukkio mutakeikalla

kuuttiyhdyskunta koettelee minua

olen se, joka tekee

lisää vaikkua kuun vartalosta

 

väkipakolla

opin pitämään huolta

umpikujattaren

suruvillatarhoista

 

pussilakanan sisällä

pakkanen roihuaa

unen balladi

minua täällä kiduttaa