perjantai, 24. helmikuu 2017

Arvoton

 

 

paahdan nuotiolla

aamutuulen viestiä

 

auringonsäteet

ovat ripustautuneet varjoihin

 

varpaideni

tiedusteluretkellä

moukkamainen mantramatto

 

itsetuhoisuuden sinetti

 

liian myöhäistä

ratkoa

kun tuulet kävivät toteen

 

taivas hyssyttelee

kun tunkeuduit minuun

 

on vain

elonkankeutta

pysyvä autiuden kokemus

ja uupunut siemen

 

tunnen vieläkin

kuinka

väkivalloin poistuit minusta

 

yöjuoksun linnunvaippaa

jää sormieni multiin

 

torstai, 23. helmikuu 2017

Täydellinen kasvohoito

 

 

olen itikka

joka eksyy

vastaanottohuoneeseesi

pukukoodini on salainen

ahaa, sinulla ei ole edes pikkareita

lämmin ihonpuristus

lukitset minut sisääsi

merilevähaude selkäni alla

erilaisia hierontoja

puhdistuksia

ja voiteluja kasvoilleni

aamuruskon je t’aime

en ime kiertyviä terälehtiäsi

vaan ne imevät minua

kuula napsahtaa otsaani

kuolon tantra

dopamiinimerinovillapeitto

vartaloni sädekehänä

erittäin miellyttävä

puolituntinen järvenselällä

rentouttavaa hissimusiikkia kuunnellen

tulen toistekin

 

 

 

keskiviikko, 22. helmikuu 2017

Myrkytys

 

 

esoteerinen mereni

yrittää luovia kuivalla maalla

 

pieneksi pilkottu

hämäränlause

ohjaa kätesi lantiolleni

 

repii minut irti mädäntyneistä kivistä

 

huuleni hallusinoivat

juoksuttavat minua ihollasi

 

punakieloja pakaroillesi

 

teroitan lyijynterän

erottamaan sinut laulujen laulusta

 

kalanperkeitä

tähän kieleni jää

hetkeksi lepäämään

 

ihailemaan apatiaa

 

kun

urhea kevääsi  

puree talveani

joka alkaa voida pahoin   

 

pää pystyssä

leikkaan katkoviivaasi

 

elintoiminnot lakkaavat

solmin lihamme yhteen

 

peitän jäljet

 

 

 

tiistai, 21. helmikuu 2017

Arpeni tienhaarassa

 

 

Välimeren reunalla

kello on taas jotain iltapäivällä.

Kirjoitusharjoituksia a’la tsatsiki.

Aamupäivän tuuli ikävöi suuntaani.

Romanttisten ajatusteni kohde,

ole hyvä, alastonkuviani.

Aina uuden äärellä

arkipäiväni suhtautuvat hupakkomaisesti

kuherruskuukausiin

kunnes annan niille tylysti kenkää.

 

Elämä on tulosurheilua. Piste.

We’re all so sad here.

 

Selässäni noidannuoli.

Vyötärölleni on eksynyt

ainakin pari ylimääräistä

hellyttävää kääröä

unelmatorttua. Syömishäiriö.

Ja näytän kuulemma Elastisen

ja Jorma Uotisen risteytykseltä.

Ryömin tuskanhiki ohimollani kannettavalleni

jakaakseni

nämä todella tärkeät suru-uutiset

muiden sarkastisten paskiaisten kanssa.

Tiedän etten ole lähelläkään aviomiesmateriaalia.

Tuskin herätän pillunkarvan vertaakaan

värähdyksiä palavasilmäisissä naaraissa.

Mark my boredom, Skyler.

 

Vaihdan pitaleivät ruisleipiin.

Ei se Trainspotting kakkonen ihan niin

sieraimiinmenevä ollut kuin odotin.

Pikkaisen päräyttävä silti.

”Shut up and dance.”

Nyt vittu! Musta peilini,

en suostu sinulle strippaamaan tässä kunnossa.

 

Olen juuttunut taas puhumaan

itsekseni hölynpölyä netin äärelle.

Ei huvittaisi panna ketään, edes itseään kainaloon.

Libidoni juottaa arpeani itsesäälin synnytysvalmennuksessa

(V)arpajaiset ovat jo huomenna. Manifesti.

Miten olisi perinteisen sukset?

Yritän taas epätoivoisesti suitsia itseäni

etten kuluttaisi liikaa sänkyyn sidottua

omena suussa makaavaa pornokuningatartani

mieleni syvänteessä.

 

Tahtoisin olla vielä joku päivä se ihminen

joka ainoana pelastaisi

naisen palavasta talosta tai hiihtäisi

olympiakultaa hiihdon kuninkuusmatkalla.

 

 

maanantai, 20. helmikuu 2017

Reptiliaanit

 

 

Puhdas neula.

Hirtettyjen

keinujen metsä.

Laskemme leikkiä

Kaivamme ajan mullasta.

Haudanhäpäisyä.

Iankaikkinen valo

on tyhjyys meissä.

Hälveneekö jo?

Käytettyjä piikkejä.

Jätämme jälkeemme fosforia.

Perhoset

lentävät suuhumme.

Suomuinen pelon puistikko.

Voi hyvä Jumala

anna meille anteeksi!

Hieronymus Boschin kasvot.

kuumehoureisuuden torvina

kaihottavat

kulkureittiämme

kiellettyjen haaremiin.